C1 tytöille SM KULTAA

C1-tytöille SM-kultaa

Vaiherikkaan kauden ja finaaliturnauksen jälkeen C1-tytöt kruunattiin Suomen mestareiksi viikonloppuna Kangasalla.

C1-tytöt keikkuivat SM-pooleissa läpi kauden mutta turnauksia, joissa kaikki 9 olisivat olleet terveinä paikalla, oli muutamia. Välieriä edeltävä turnaus jouduttiin perumaan sairastumisten ja loukkaantumisten takia kokonaan. Välieristä selvittiin puhtaalla pelillä varmistaen finaalipaikka.

Finaaliturnauksen lohkojaossa saimme tuntea nahoissamme luovutuksen, ja ennakkokaavailuissa kaikilla neljällä joukkueella oli yhtäläiset mahdollisuudet taistella paikasta puolivälieriin. Lauantain pelissä LPK oli parempi 2–1 mutta 1. erän nousu 18–9 tappiotilanteesta omaan eräpalloon antoi jo ennusmerkkejä taisteluilmeestä. Ihan loppuun asti se ei vielä riittänyt. Mikkelin Passarit kaatui 2–1 ja HPK 2-0. Lohkon kovuudesta kertoo jotain se, että sunnuntain jatkopeleissä lohkon joukkueille tappioita tuli vain keskinäisistä otteluista. Lohkon 2. paikalta jatkoon.

Sunnuntaina puolivälierässä nähtiin uskomaton taistelu ja hermopeli. Nurmon Jymyä vastaan 1. erästä voitto ja toisesta tappio muutamasta ottelupallosta huolimatta. 3. erän alku oli meille vaikea ja puolia vaihdettiin 8–1 tappiotilanteessa. Aikalisällä sovittiin, että tapellaan jokainen pallo loppuun asti ja uskomaton nousu 17–15 voittoon. Välierässä C-Astrumiakin vastaan mentiin pitkän kaavan kautta. 1. erästä tappio ja taas kerran käännettiin ottelu itselle.

Finaaliotteluun lähdettäessä tytöissä oli havaittavissa rentous ja luottamus omaan tekemiseen. Kultaottelun paine, kuulutukset ja liigajoukkueen rytmiryhmä aiheuttivat sen, että verkon molemmin puolin peli oli välillä nihkeää mutta vahvan syötön ja jatkopallopelaamisen turvin hoidimme pokaalin kotiin 2–0.

Finaaliturnauksessa oli todella monta joukkuetta taistelemassa mitaleista. Miksi olimme lopulta niin vahvoja ja pystyimme kääntämään tiukat paikat eduksemme? Mikä on ylipäätään turnauksissa menestymisen salaisuus? Ainakaan valmentajan taktinen nerous ei mitalia tuonut. Loppukädessä kyse on siitä, että ryhmässä jokainen löytää oman roolinsa ja luottaa viereiseen peluriin, minkä seurauksena uskaltaa laittaa jokaiseen palloon kaiken mitä pakista löytyy. Turnauksen läpivientiin mahtuu kaikenlaista ja aina yhteiselo ei ole auvoista, mutta ei sen pidäkään olla.

Pelaajien lisäksi meillä oli huikea tukijoukko. Pia hoiti kauden aikana homman, jos jonkinlaisen, ja tytöt saivat keskittyä pelaamiseen. Valmentajina turnauksissa taisi olla omien laskujeni mukaan ainakin Sanna, Seppo ja Bruno. Kangasalla tukijoukoista finaalia kohti mentäessä kaivautui katsomoeläin, jos toinenkin. Kiitokset kaikille panoksesta!

Puma osallistui viikonlopun aikana C-lopputurnauksiin yhteensä neljällä joukkueella, joka kertoo omaa tarinaansa seuran toiminnasta. Haaste on nyt heitetty B- ja A-joukkueille!

Mutta ennen kaikkea kiitos pelaajille, rakensitte kahden päivän aikana huikean tarinan. Kiitos Anna, Elisa, Ella, Eltsu, Lili, Miina, Naksu, Sara ja Sonja.

-Juha